Perheleiri 24.11.-26.11.
Ilmoittautuminen käynnissä!
Ruokakasseja jälleen saatavilla
Lue lisää..
Reformaation merkkivuoden teemaviikko 5.11.-11.11.
seurakunnassamme, lue lisää:
Pyhäinpäivän messu la 4.11. klo 16 Valon kappelissa
Musiikkia kappelissa klo 15
Ystävyysseurakuntamatka Viroon
24.-27.11., ilmoittaudu mukaan!
Rippikoulu 2018 ilmoittautuminen
on alkanut, lue lisää!
Hautojen hallintaoikeuksista ilmoitus
seurakuntayhtymältä, lue lisää..
LEIRIT Nilsaksessa kouluikäisille!
Lokakuussa, lue lisää..
PIHAPARKKI LAPSILLE
keskiviikkoisin, lue lisää..
Pappilan parisuhdeilta 12.10.
Lue lisää..
Syysesite 2017
on ilmestynyt!
Diakoniapäivystys ti ja to
klo 10-12
Historian havinaa
Sipoon seurakunta 1965-

Yhden ja yhteisen seurakunnan enemmistön kieli on alusta asti ollut ruotsi. Jumalanpalveluksia on pidetty ja muita toimituksia on hoidettu Sipoossa myös suomeksi ainakin jo 1700-luvulta lähtien. Pappien tuli siten osata kumpaakin kieltä. Muutkin kirkon työntekijät täyttivät yleensä tämän ehdon.

Kun seurakunnan väkiluku lähestyi kymmentä tuhatta, alkoi kaksikielisyys tuntua rasituksena, sillä monipuolisten toimintojen suunnittelu ja toteuttaminen kahden väestöryhmän tarpeita täyttämään pani toiminnasta vastaavat koville.

Seurakunnan jakoa ei silti kiirehditty, sillä yhä vielä tehtävät pystyttiin hoitamaan. - Rovasti Odert Lindqvist, lämminsydäminen seurakunnan pääpaimen, ja nuorisotyössäkin mukana ollut pastori Arthur Javén raikuvine nauruineen ovat edelleen monen suomenkielisen muistissa.

Kaksi seurakuntaa

1960-luvun alussa suomenkielisten osuus nousi neljännekseen koko seurakunnan väkiluvusta, ja piispantarkastuksessa todettiin tarpeelliseksi ryhtyä jakoon johtaviin toimenpiteisiin. Porvoon tuomiokapituli antoi tästä määräyksen, jonka mukaan jako tuli voimaan 1.1.1965.

  
Papit ja kanttorit siirtyivät ruotsalaiseen seurakuntaan, diakonissat palvelivat aluksi kummassakin seurakunnassa. Taloushallinto oli yhteinen. Suomalaiseen seurakuntaan perustettiin kirkkoherran ja kanttorin virat.

Koska virkojen täyttäminen vaati omat muotonsa ja aikansa, ja alkuun pitää päästä, määräsi tuomiokapituli kirkollisten asioitten hoitajaksi Hannu Halla-Seppälän. Hän oli juuri edellisessä toimipaikassaan ollut tekemässä jakoa, joten siitä kokemuksesta hyötyi Sipoon suomalainen seurakunta.

Kun vielä ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana oli rovasti Odert Lindqvist, joka jaosta huolimatta tunsi vastuuta myös suomalaisesta seurakunnasta, tapahtui asioitten selvittely sujuvasti ja yhteisymmärryksessä.

Juhlava alku

Uudenvuodenpäivänä 1965 Sipoon suomalainen seurakunnan jumalanpalveluksessa saarnasi Hannu Halla-Seppälä, mutta seurakunnan varsinainen alkajaisjuhla pidettiin sunnuntaina tammikuun kolmantena. Silloin piti saarnan Helsingin piispa Aarre Lauha, liturgeina toimivat Geo Böckerman ja Hannu Halla-Seppälä. Antti Kaleva esitti yksinlaulua.

Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin seurakuntatalolle, missä piispa Lauha tervehti jokaista juhlavierasta kädestä pitäen. Alkuvirren jälkeen rovasti Odert Linqvist toi julki ilonsa uuden seurakunnan syntymästä. Hän loi myös katsauksen Sipoon seurakunnan historiaan ja lopuksi kiitti kaikkia niitä seurakuntalaisia, jotka nyt siirtyivät uuten yhteisöön, siitä ilosta, mitä he olivat yhteisen seurakunnan aikaa tuottaneet. Yhdessä lauletun virren jälkeen esitti Antti Kaleva Hannikaisen "Isä meidän" Geo Böckermanin säestyksellä.

Puheessaan piispa Lauha kiitti seurakuntaa tähän asti tehdystä Jumalan valtakunnan työstä ja toivotti Jumalan siunausta kummallekkin seurakunalle. Samalla hän esitti toivomuksen, että arvokasta vanhaa kirkkoa voisi käyttää enemmän. Erikoisesti häntä ilahdutti runsas nuorten ja lasten joukko molemmissa päivän tilaisuuksissa.

Lääninrovasti Arvo Liesmaa toi naapuriseurakunnanja myös koko Malmin rovastikunnan terveiset yhteisön uudelle jäsenelle. Tämän jälkeen pastori Geo Böckerman esitti pianosoolon.

Pastori Hannu Halla-Seppälä piti päätöspuheen, missähän kiitti vierailijoita ja seurakuntalaisia. Samalla hän toivoi, että hyvä yhteistyö, mikä seurakunnassa on vallinnut kielellisistä rajoista huolimatta, voisi jatkua nyt aloittavien seurakuntien kesken.

 

Lähde: Antti Nikulainen;"Sipoon suomalaisen seurakunnan matkan varrelta kolmena ensimmäisenä vuosikymmenä."