Tervetuloa juttelemaan ja tapaamaan tuttuja! 
Tarjolla on kahvia/teetä ja leipää, hinta 2 € (Yhteisvastuukeräyksen hyväksi).


Söderkullassakin on paljon yksinäisiä. Toivon heidän löytävän tänne, Eeva Kuntsi toteaa.

Tiistai-kahveilla ei olla yksin

Tuoreen kahvin tuoksu leviää Söderkullan Pleissin ulko-ovelle asti tiistaina puolenpäivän aikaan. Aamukahveista tuli päiväkahvit, kun entinen kahvitila Manna jouduttiin sulkemaan ja kahvit siirtyivät Pleissiin.

Etelä-Sipoossa monet seurakunnan piirit odottavat uuden kirkon valmistumista, koska toimivat nyt väistötiloissa. Uuden kirkon valmistuminen on monien puheissa ja mielissä. Siitä ollaan ylpeitä jo etukäteen!

”Tiistaikahveilla meillä on vapaata keskustelua ja tarkoitus on järjestää toimintaa tällekin päivälle”, kahvin keittovuorossa oleva Eeva Kuntsi kertoo.

Eevan puoliso Kalle Kuntsi asettelee kahvipöytään voileipien lisäksi vadelmakakkua. Se on jäänyt tähteeksi jostain juhlista.

”Söderkullassakin on paljon yksinäisiä. Toivomme heidän löytävän tänne”, Kuntsit pohtivat.

Lokakuisille tiistaikahveille tulee tuttu porukka. Kaikki tuntevat toisensa jo vuosien takaa ja juttu luistaa siihen malliin.

”Rehellisesti sanottuna minua houkuttaa tänne halpa kahvi. Mutta tietysti juttelemme kutakin kiinnostavista asioista”, Matti Leskinen sanoo.

Timo Viitaniemi kertoo puheiden aiheiden vaihtelevan, Pauli Sundell toivoo keskusteluun ajankohtaisia kiinnostuksen aiheita. Koko ryhmän kanta on, että puoluepolitiikkaa ei kahveilla puhuta. Tiistaina ajankohtaista oli muun muassa susien ja muiden villieläinten lisääntyminen, jos niiden metsästystä rajoitettaisiin.

Maija Ojanen on tehnyt vapaaehtoistyötä seurakunnassa jo kolme vuosikymmentä. Ojasten perheestä vapaaehtoistyötä on tekemässä jo kolmaskin sukupolvi! Maija Ojasen voi nähdä seurakunnan jumalanpalveluksissa, kahvia keittämässä ja monessa muussa toiminnassa.

Kahveille tulee vähän myöhemmin myös Mellerin Kari, joka kertoo olleensa tapaamassa muistisairasta ystäväänsä.

”Juttelemme yhteisistä armeija-ajoista, joita ystäväni muistaa ajoittain melko hyvin.”
 

Teksti ja kuva/kuvat: Helena Holmroos
Artikkeli on tehty loppuvuodesta 2017 osana
teologisten opintojen työharjoittelua.